SoVon P13-joukkueessa on tänä kesänä pelannut yli 20 poikaa, jotka ovat syntyneet pääosin vuosina 2008-2009, mutta mukana on myös kolme 2007 syntynyttä poikaa, joille haettiin yli-ikäisyyslupa, ja yksi 2010 syntynyt on ollut alusta asti mukana. Joukkue sai keväällä myös uuden valmentajan, kun Lauri Nivalinna lupautui päävalmentajaksi tälle kaudelle. Joukkue ilmoitettiin talvella läntisen alueen P13 Kolmoseen, joka on 2008-syntyneiden poikien toiseksi alin sarjataso. Kevätkierroksella A1-lohkossa oli 10 joukkuetta, joista suurin osa Turun seudulta. Viime kauden perusteella sarjan taso tiedettiin kovaksi, mutta ei täysin mahdottomaksi. Liian helppoon sarjaan ei haluttu mennä.

Helmi-maaliskuussa seura oli varannut juniorijoukkueille vuoroja Eerikkilän jalkapallohallista, jotta pallotuntumaa saataisiin talven jälkeen viriteltyä. Koronarajoitukset kuitenkin kiristyivät jälleen helmikuussa ja Eerikkilän vuorot jouduttiin perumaan. Lopulta harjoitukset saatiin käyntiin huhtikuun alussa Someron tekonurmella, kun rajoitukset hellittivät. Huhti-toukokuulle merkityt pelit kuitenkin siirtyivät heinä-elokuulle, koska pelaaminen sallittiin vasta aivan toukokuun lopussa. 

Joukkue harjoitteli 3 kertaa viikossa elokuuhun saakka, jonka jälkeen harjoituksia vähennettiin 2 kertaan viikossa, koska talvilajien harjoitukset käynnistyivät ja pelaajat sekä valmentaja ovat aktiivisesti mukana monissa eri lajeissa ja harrastuksissa. Koko kevään ja kesän ajan pojat kävivät harjoittelemassa hyvin aktiivisesti. Apuvalmentajina toimivat SoVon kesätyöntekijät Akseli Hakamäki ja Oliver Helenius olivat päävalmentajalle erittäin suuri apu treeneissä ison porukan harjoitusten vetämisessä.

Pelit saatiin siis käyntiin toukokuun lopussa ja kevätkierroksella pelattiin yhteensä 9 peliä touko-, kesä-, heinä- ja elokuussa. Joukkue jaettiin kahteen peliryhmään, jotka vuorottelivat peleissä ja tarvittaessa pyydettiin täydennyksiä toisesta ryhmästä. Tällä peluutuksella jokaiseen peliin saatiin sopivan kokoinen ryhmä pelaajia kaikille pelipaikoille. Pelien lopputulokset olivat melko vaihtelevia, mutta pääosin pelit olivat tiukkoja, joskin päättyivät useimmiten SoVon tappioon. Kesän aikana kertyi 3 voittoa ja 6 tappiota, joiden pisteet riittivät 6. sijaan lohkossa. Joukkueen harjoittelumotivaatio ja yhteishenki pysyivät koko ajan korkealla. Erityisesti loppuun saakka yrittäminen ja periksiantamaton asenne näkyivät kaikissa peleissä maalitilanteesta huolimatta. 

Heinäkuussa järjestettiin myös joukkueen harjoitusleiri, johon kuului harjoituksia tekonurmella kahtena päivänä ja yöpyminen Mäntypirtillä. Myös luentoja, kisailuja, uintia ja pelailua oli ohjelmassa. Leiri onnistui loistavasti ja siitä kuuluu kiitos myös Johanna Nivalinnalle sekä Helena Reposelle, jotka hoitivat upeasti leirin ruokahuollon! 

Kevätkierros päättyi siirrettyjen pelien takia vasta elokuun lopussa ja syyskierrokselta joukkue päätti jäädä kokonaan pois, kun selvisi, että pelit voisivat jatkua pitkälle lokakuun loppupuolelle. Suurin syy vetäytymiseen oli se, että päävalmentajalla ei ole mahdollisuutta olla mukana enää lokakuussa lainkaan ja syyskuukin on haastava. Lisäksi melkein kaikki pelaajat olivat jo aloittaneet talvilajien harjoitukset ja pelitkin menisivät todennäköisesti päällekkäin. Myös lokakuun olosuhteet Someron tekonurmella voivat olla haastavat, koska jäisellä ja/tai lumisella tekonurmella ei saa harjoitella eikä pelata. Joukkue päätti jatkaa treenejä 2 kertaa viikossa vielä syyskuun ajan ja osallistua Kirkkonummen Syysturnaukseen 25.9.2021. 

Laurille suuret kiitokset joukkueen puolesta tästä kaudesta! Ilman valmentajaa ei olisi joukkuetta, jossa pelata.

Koko joukkueesta ei tällä kaudella saatu yhteistä joukkuekuvaa, mutta alla olevissa kuvissa on muutaman pelin kokoonpano ja kuvia harjoitusleiriltä, treeneistä, taustajoukoista sekä kevätlohkon lopputilanne ja pelien tulokset. Tarkemmat tiedot peleistä löytyvät Palloliiton sivuilta. 

Päävalmentaja Lauri Nivalinnan ajatukset kaudesta:

Kausi saatiin päätökseen. Vielä kuitenkin treenataan hetki ja käydään pelaamassa päätösturnaus.

Kaudesta jäi mieleen päällimmäisenä nousujohteisuus. Kauden alusta alkaen pelaajat ovat kehittyneet, mutta myös itse peli on mennyt eteenpäin. Pelaajien kanssa aloitettiin ensin yksilötekniikoiden kertauksella, ja loppua kohden siirryttiin yhä enemmän kollektiivina pelaamisen saloihin. Pelaajat jaksoivat harjoitella aktiivisesti, mikä näkyi myös pelissä. Aina jää tietenkin parantamisen varaa, mutta kokonaisuutena ja isossa kuvassa olen hyvin tyytyväinen.

Tulevasta kaudesta, omalta osaltani, en osaa sanoa tässä kohtaa vielä mitään. Toivon kuitenkin, että mahdollisimman moni jatkaisi tätä hienoa harrastusta. Jalkapallo on upea laji, jossa varsinkin Someron Voimassa jokaiselle löytyy paikka. Seura onkin toiminut hienosti tukena valmentamisessa, mikä on erityisen hieno asia.

Kiitokset aktiivisille vanhemmille ja huoltajille, jotka olette kantaneet oman kortenne kekoon mm. kuljetusten ja kioskin pyörittämisen merkeissä. Olette tehneet hyvän valinnan, kun olette tuoneet nuorenne harrastukseen.

Myös joukkueenjohtaja Miia ansaitsee kiitoksen toiminnastaan kauden aikana. Usein ”jojon” työ jää isolle yleisölle näkymättömiin, mutta valmentajan silmin ja sisäpiirissä toimivana voin kertoa, että nämä nuoret eivät pelaisi jalkapalloa ilman Miian panosta. Enkä edes yhtään liioittele asiassa.  

Hieno kausi, hieno joukkue ja pelaajilla hieno tulevaisuus - kiitos!

Loppusanat: Kun toimittaja kerran kysyi teologi Dorothee Sölleltä, miten tämä selittäisi lapselle onnellisuuden, tämä vastasi: ”En selitä sitä. Heittäisin hänelle pallon, jolla pelata”.